19.5.2012

Artikkelit Kommentit

Taitteluohjeita taskuliinalle – Osa 2 – Nelikärki

18.7.2011 Kirjoittaja Olavi Karjalainen Jätä kommentti

Seuraavassa herrasmiesten tyyliä vuodelta 1955. Klassikko toimii edelleen ja mallia voi halutessaan varioida kolmikärkiseksi. Taitosten välit vaihtelevat 1,5 – 3 cm:n välillä toisistaan, riippuen kärkien määrästä ja rintataskun leveydestä.

1. Taita ensin liina kulmasta kulmaan siten, että saat aikaan kolmion. Aseta kolmion pitkä sivu vasempaan reunaan, jolloin suorakulma jää oikealle.

2. Paina vasemman käden etusormella pitkän sivun keskeltä ja vie oikealla kädellä suorakulman päällimäistä laskosta ylöspäin, sopivalle etäisyydelle edellisestä kärjestä. Kaksi kärkeä on jo valmiina ja pahin takana. Jos onnistuit tässä, saat varmasti loputkin taitokset kasaan. Jos taas et, vihanhallintakykysi joutunee koetukselle.

3. Uusi temppu nyt päällimäisenä olevalle suoralle kulmalle (oikeassa reunassa). Paina vapaavalintaisella vasemman käden sormella samasta paikasta kuin edellisessa kohdassa ja tuo seuraava laskos ylös muiden joukkoon.

4. Neljännen kärjen saat taittamalla oikealla olevat alakulmat ylös muiden päälle, mutta muista jättää sopiva turvaväli.

5. Voit sommitella liinan taskuusi sopivaksi oikean reunan kulmaa taittamalla. Taita siis tarvittava määrä liinaa paketin takapuolelle. Liinan jokainen taitos voidaan silittää jo taitteluvaiheessa, jolloin reunat terävöityvät. Vaihtoehtoisesti voit silittää vain viimeisen taitoksen, jolloin taskukoriste jää ilmavammaksi.

6. Aseteta nelikärki taskuun siten, että kuvassa näkyvät taitokset jäävät ulospäin. Taskun syvyydestä riippuen myös alareunaa voidaan taittaa, jolloin liinasta jää näkyviin 2- 4 cm:n kärjet.

7. Kanna taskuliinaasi ryhdikkäästi kuin palokärki.

Jos neljä kärkeä on liikaa, voit jättää viimeisen tekemättä. Käännä silloin koko loppuliina kolmen kärjen taakse. Ensimmäiset 3 vaihetta tehdään aivan samoin kuin nelikärjessä.

Taita vielä vasemmalta törröttävä ylimääräinen liina kertaalleen koko paketin alle.

Kolmikärkesi on valmis seikkailuun.

Aiemmin julkaistut ohjeet:

http://pukeudu.fi/blogi/taitteluohjeita-taskuliinalle-osa-1-winged-puff

Aihe: Edustaminen, pukeutuminen, Uskottavuus
Avainsanat: Kuinka taitella taskuliina?, liina, malli, nelikärki, ohje, taitella, taitos, taittelu, taskuliina, taskuliinamalli

Taitteluohjeita taskuliinalle – Osa 1 – Winged Puff

19.6.2011 Kirjoittaja Olavi Karjalainen Jätä kommentti

Aiheesta on aiemmin blogattu jo täällä: http://pukeudu.fi/blogi/nelja-tapaa-taitella-taskuliina
Yleisohjeet taskuliinan käyttöön taas löytyvät täältä: http://pukeudu.fi/pukeutuminen/lisaevarusteet/taskuliinat.html

Päivitämme aihetta vielä yksityiskohtaisilla ohjeilla, jotta askartelu onnistuisi ilman turhaa tuskailua. Jos olet leppoisalla tuulella, taitosten ei tarvitse olla millintarkkoja. Muista kuitenkin, että lopullisen sommitelman tulisi olla yhtä leveä kuin kantajan rintatasku, ei liian kapea eikä liian leveä. Tarkkuutta korostaessa, kulmat saa mitata vaikka viivaimella. Silloin kannattaa myös silittää jokainen taitos jo taitteluvaiheessa. Varo käyttämästä liian kuumaa rautaa tai tarkkuus-osa imagostasi voi kärsiä inflaation. Silitysraudasta pitäisi löytyä silkille omat asetuksensa, kuten myös pellavalle. Täyteläisempiä taskutaideteoksia halutessasi, voit jättää lopputuloksen kokonaan silittämättä.

Koska juttusarjamme tulee käsittämään kokonaisuudessaan useamman mallin ohjeet, otimme taiteellisen vapauden jättää laskokset ohjekuvista silittämättä. Sitten itse asiaan…

Winged Puff, eli lentosuudelma

Mallin englanninkielinen nimi tarkoittaa siivekästä puhallusta, tuprahdusta tai pusua, mutta suomennettuna lentosuudelma lienee lähimpänä totuutta.

1. Taita liina kolmioksi ja aseta se seisomaan kärjellään, pitkä sivu ylöspäin.

2. Taita sitten vasen yläkulma keskelle alaspäin.

3. Toista tämä oikealle yläkulmalle, jolloin saat liinasta kärjellään seisovan ruudun.

4. Tässä välissä kannattaa mitata rintataskun leveys. Reunat sopivasti taittamalla, liina istuu taskussa kuin herran kukkarossa.

5. Siinähän se suukko onkin… (Kiitos kuvausassistentille)

6. Taita myös alaosaa, siten että liinasta jää lopulta näkyviin vain kärjen kolmio.

7. Aseteta liina taskuun taitokset rintaa vasten, jotta halkio jää näkyviin.

8. Juhli kuin rakkauden suurlähettiläs.

Jos et ole harrastanut paperilennokkeja pienenä poikana tai ollut toimiston huumoriveikkoja vähän isompana, suosittelemme kuivaharjoittelemaan taittelua muutaman kerran. Perustaskuliinojen hinnat pyörivät 10 euron tienoilla ja niillä pärjää ainakin alussa varsin hyvin. Kunhan kokemusta karttuu ja yksityiskohdat haluaa hioa huippuunsa, kannattaa liinan laatuun panostaa samassa suhteessa solmion kanssa.

Nykyään taskuliinalla ei liene muuta tarkoitusta kuin esiintuoda kantajansa tyylitajua ja nostaa asukokonaisuuden eleganssia. Taskuliinaa sopii niin muodollisiin tilaisuuksiin kuin arkipukeutumiseenkin. Se voi toimia myös ”jäänmurtajana”, kunhan tarinatuokiota ei aloita puhumalla omastaan ensimmäisenä. Nenäänsä siihen ei kannata pyyhkiä vaan on parempi etsiä tarkoitukseen paremmin sopivia versioita. Pahassa paikassa herrasmies tietenkin lainaa taskuliinaansa, jos neito tai pieni lapsi on liikuttuneessa mielentilassa. Tosin herrasmies itse välttää aiheuttamasta surun purskahduksia niin neidoille kuin pikkulapsillekin.

Aihe: Edustaminen, pukeutuminen, Uskottavuus
Avainsanat: Kuinka taitella taskuliina?, lentosuudelma, lentosuukko, liina, malli, ohje, taitella, taitos, taittelu, taskuliina, taskuliinamalli, winged puff

Mitä hankkia vastavalmistuneelle?

3.6.2011 Kirjoittaja Olavi Karjalainen Jätä kommentti

Huomenna lakitettavalle pikkuveljelleni ostin huuliharpun, muusikon alku kun hän on ja oli sitä jo pidempään toivonut. Arvata saattaa, ettei lahjahankinnat ole kaikille yhtä helppoja. Otetaan ensin muutamia kysymyksiä, joista voi saada lähtöpisteen ja suunnan seikkailulle materian ja ideoiden paljoudessa; joko nuori on lähdössä kokeilemaan siipiään, mitä hän harrastaa ja voiko hänelle määritellä oman pukeutumis- tai elämäntyylin. Kannattaa myös rohkeasti kysyä, joko juhlakalulta itseltään tai hänen lähipiiristään, onko hällä erityisiä lahjatoiveita. Vaikka lahjan pitäisi olla yllätys, tulee siitä toisinaan vain pettymys, jos hakuammunan sihti oli jo lähtökohdiltaan rosvosektorilla.

Raha oletettavasti kelpaa melkein kelle vaan, mutta eri asia onkin se, kuinka järkevään käyttöön se menee. Jos voisin antaa nyt valmistuvalle itselleni lahjan, rahaa se tuskin olisi. Olin nimittäin siihen ikään mennessä oppinut rahasta vain sen, että sen tulee kiertää ja humputin lahjarahat yhden kesän aikana. Jos nuori on allekirjoittanutta fiksumpaa sorttia ja päädyt rahan antamiseen, kannattaa panostaa onnittelukorttiin ja/tai ruusuunkin. Jollei lahjottava korttia heti arvostaisikaan, niin perhepiiri ja muut juhlavieraat kyllä niin tekevät. Äitini muuten keräsi kortit parempaan talteen omista kekkereistäni ja ihan mielellään niitä aika ajoin läpi lueskelee. Jos sisälläsi sykkii pieni Paolo Coelho tai edes Jari Tervo, voit runoilla korttiin myös omintakeisia elämänohjeita (niitä löytyy pahimpaan hätään myös netistä). Vaikken sitä silloin kehdannut ääneen myöntää, niin ruusujen saaminenkin tuntui nuoresta miehestä ihan hyvälle, jollain tapaa erityiselle.

Rahasta vielä sen verran, että oman käsitykseni mukaan läheisimmät antavat suurimmat lahjukset tuttavien pitäytyessä säällisemmissä summissa. Mitään ehdotonta sääntöä tuskin on, mutta 10-100 €:n haarukkaan arvioisin suurimman osan päätyvän. Keskustelu toisten kanssa lahjoituksien kokoluokasta ennen juhlia on mahdollista, jälkeenpäin melko mautonta.

Ainakin parikymppiselle itselleni olisi kelvannut myös solmio, koska en niitä siihen aikaan juuri omistanut. Tarpeen tullessa piti käydä isän vaatekaapilla, jota ei oltu priorisoitu perheen asialistan kärkeen. Ehkä omaan tyyliin sopimaton solmio tuntuikin lähinnä demonien keksinnöltä. Solmiota lahjaksi hankkiessa kannattaa jättää mr. tai mrs. ”funny guy” -vaihde kotiin ja kysyä rohkeasti neuvoa myyjiltä. Antaa nuorukaisen ensin totutella hillittyyn ja arvokkaaseen solmioon, ennen kuin hankkii itse itselleen sopivimmat versiot. Solmion tulisi olla silkkiä ja väreistä helmenharmaa, tummansininen ja tummanpunainen ovat ne juhlavimmat. Jos täydennät setin taskuliinalla, sen tulisi olla kuosiltaan erilainen kuin solmion, mutta värimaailma saa olla sama. Myyjät tietävät nämä asiat parhaiten, sitä varten he siellä rekkien väleissä seilaavat.

Voit kysellä muilta juhlaan osallistuvilta, mitä lahjoja he ovat hankkineet tai hankkimassa. Ensinnäkin se auttaa, ettei päivänsankari saa montaa samanlaista lahjaa, toisekseen siten saa rakennettua hyviä toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. Kimppalahjaa kannataa harkita silloinkin, jos on kyse suuremmasta hankinnasta. Omissa lakkiasissani sain siskolta solmion pidikkeen ja veljeltä kalvosinnapit, enolta taas lautasryhmän, jonka mummu täydensi kahvikupeilla ja täti aterimilla. Kaikki nuo lahjat ovat edelleen seitsemän vuoden jälkeen käytössä.

Jos valmistuneelle koittaa pian lähtö omille teilleen, voi kaikki kodinhoidossa tarpeellinen ja osittain tarpeetonkin hyllyjen täyte olla hyvästä. Esimerkkeinä mieleen juolahtaa koriste-esineet, valokuvakehykset, monivuotiset huonekasvit tai vaikka lukulamppu. Jollei nuori arvosta ”turhaa krääsää”, harkinnan arvoisia vaihtoehtoja ovat myös kirjat ja erilaiset harrastusvälineet. Muusikolle nuottikotelo, taiteilijalle pensselit, fanille kaulahuivi, urheilijalle “beauty-box”. Tulevalle opiskelijalle kelvannee myös reppua aikuismaisempi laukku tai salkku.

Perinteisemmille koruostoksille lähtiessä täytyisi tietää ainakin se, käyttääkö valmistuva koruja ylipäätään. Kaula-, korva- ym. korut eivät paljon mieltä lämmitä kaapin ylimmällä hyllyllä. Tietysti tyyli vaihtuu nuorella kerran jos toisenkin vuosien varrella. Jos hänen tyylinsä on kuitenkin sinulle ja kaikille muille täysi arvoitus, lahjakortti parturille, hierontaan, elokuviin, vaate-, hajuste-, koru- tai huonekaluostoksille saattaa yllättää iloisesti. Kysele näistäkin lähipiiristä tai juhlan päätähdeltä.

Yksi rakkaimmista lakkiaislahjoistani on muuten vanhemmilta saatu hopeinen kaulakoru. Johtuu myös lahjan antajien kauniista ajatuksesta, joka syvässä yksinertaisuudessaan homman ydin on. Jos nuori on tervepäinen, on hän iloinen siitäkin, että kaikki kutsutut saapuvat paikalle.

Aihe: Uskottavuus
Avainsanat: juhlat, kortti, korut, lahja, lahjaidea, lakkiaiset, ruusu, vaatteet, valmistujaiset

Sandaalit, kaikilla mausteilla

25.5.2011 Kirjoittaja Olavi Karjalainen Jätä kommentti

Yhtään sen enempää elämöimättä, on se jännä, miten jotkut mielellään täyttävät sandaalinsa sukilla. Se on tietenkin hyvä, että näitä arjen sankareita nähdessä, heillä on sukat sentään puhtaat ja yleensä samaa paria. Jos se vaatii sandaalit jalkaan, että asiaan kiinnittää huomiota, tämä sallittakoon heille.

En todellakaan ole mikään tyyliguru, mutta jokin tuossa näyssä aina jaksaa huvittaa. Ja jostain kumman syystä sukka-sandaali-yhdistelmään ovat mieltyneet etenkin suomalaiset ja venäläiset keski-ikäiset miehet. Voisi vielä lisätä, että näky on vähintään yleinen etelän lomarannoilla. Jos välttämättä haluaa, että jokaikinen kaupustelija ryntää kujilta, katoilta ja kellaribasaareista hieromaan lähempää tuttavuutta kylkimyyryten, kannattaa asuvalinta kruunata vyölaukulla ja sukka-sandaali-kombinaatiolla.

Sandaalit ovat varmasti niitä ensimmäisiä versioita jalkojen suojaamiseen käytetyistä pukimista ja useamman lähteen mukaan niiden historia ulottuu aina luolamiesajoille. Luolamiesten luulisi silloin tietävän jutun jujun. Ehkä juuri pitkän historiansa vuoksi sukka näyttää istuvan sandaaleihin niin hassusti. Vähän kuin vetäisi kalsarit farkkujen päälle. Se lienee universaali tietoisuus, joka laittaa hälytyskellot soimaan, kun yhdistelmää koittaa jalkaan sommitella, että “ei näin”. Tai sitten kuva sandaalista paljain varpain on vain syöpynyt niin syvälle mielen syövereihin, ettei mielikuvaa saa enää rikki, vaikka kuinka yrittäisi. Olisiko jopa mahdollista, että tähän asiaan aiemmista inkarnaatioista kertyneiden muistijälkien on aivan pakko puuttua. “Mieti hyvä mies, mitä olet juuri nyt tekemässä!”

(http://hubpages.com/hub/The-History-of-Shoes)

Sandaalit on kyllä nähty punaisella matolla, tosin ei tietääkseni miesten jaloissa, joten näinkin arkinen asia voi olla myös muodikas. Vaikka eräiden mielestä Hollywoodin yhdistäminen muotiin on pahimman luokan oikeusmurha, niin ihmeen paljon vaikutusvaltaa sillä suunnalla muotivirtauksissa vain on. Ala-aste-aineita mukaillen, “jo muinaiset egyptiläiset” tykkäsivät, että sandaalit olivat oiva keino tuoda esiin omaa persoonaa ja tyylitajuaan. Lipokas-mallisia sandaaleja koristeltiin hieroglyfien mukaan jalokivin ja kullatuin sidoksin, tosin sukkia niissä ei tiedetä käytettäneen. Voi tietenkin johtua juuri kyseisestä mallista. Samaista mallia on muuten kautta aikain suosittu myös Polynesiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Amerikoiden lämpimissä osissa.

Osaltaan kai tuo into sukan käyttöön selittyy juuri sillä, että on liian kylmä käyttää sandaaleja sukitta, mutta silti liian kuuma käyttää “oikeita kenkiä” sukkineen. Jos sandaali kerran tuntuu liian viileltä valinnalta ilman sukkaa, voisihan jalkaan vetää vaikka loaferit.

Aika näyttää, kuinka suomalaiset ja venäläiset metsien miehet sopeutuvat vuosituhansia vanhaan sandaalien käyttökulttuuriin, vai saadaanko sukat sandaaleihin myös muualla maailmassa. Kaiken komeuden kruunaisi vain, jos varpikkaat tekevät samaan aikaan come-backin.

Aihe: Uskottavuus
Avainsanat: sandaalit, sukat

Pukeutumiseni, sehän vaikuttaa minuun

8.5.2011 Kirjoittaja Olavi Karjalainen 2 kommenttia

Tätä itsestään selvää asiaa ei aina meinaa muistaa. Välillä on hyvä panostaa asuvalintaan ilman mitään erityistä syytä. Ei välttämättä tarvitse laittaa ykköspukua päälle, mutta kun pukeutuu asialliseen paitaan, housuihin ja tietenkin puhtaisiin alusvaatteisiin, ulos lähtiessä siisteihin kenkiin – muista vyö, ehkä jopa hattuun ja pikkutakkiin, huomaa monesti muutoksen käytöksessään. Toisinaan ryhtikin entisestään suoristuu.

Odotukset omaa toimintaa kohtaan nousevat, jolloin availen ovet kuin itsestään mummoille ja papoille, miksei myös sille naapurin tytölle, jolle aina hieman ujostuttaa sanoa päivää. Sitä myötä jutun alkuun pääseminen helpottuu, varsinkin jos artikulointi selkiytyi samalla kerraston kunnon kohotuksen kanssa. Kannattaa aina huomioida tuntemattomatkin ja kohta hyvä käytös toimii kuin itsestään, riippumatta siitä mitä yllä on. Pieni vaiva, iso palkka.

Käytöksen muutoksen lisäksi vaatteiden sovitus-episodi käy kuivaharjoittelusta, jotta asuvalinta osuu kohdalleen ilman suurempaa draamaa, kun “se” päivä koittaa ja tilanteesta haluaisi nauttia ilman kiirettä. Ainakin itse kokeilen mielelläni muutamaa eri vaihtoehtoa, jotta asukokonaisuudesta saa yhtenäisen. Vaikka suunnilleen muistan, miltä nykyisen vaatekaappini artikkelit yksinään näyttävät ja tuntuvat, joutuu yhteensovittamista aina harrastamaan.

Itseensä panostaminen on itsensä hemmotelua, mutta miksei myös itsestään huolta pitämistä. Tämä saattaa nyt kuulostaa turhalta hedonismilta tai muuten paheksuttavalta puuhalta, mutta pidetään mielessä, että tyylikkyys on ennen kaikkea toisten ja myös itsensä arvostamista. Monille itsestään huolehtiminen tarkoittaa terveellistä ruokavaliota, kehoa rasittavan liikunnan ja mieltä rentouttavan puuhan harjoittamista, mutta uskallan väittää, että laittautuminen toimii myös, kunhan siitä ei tule päivän päätarkoitusta.

Tunnustan, että viihdyn kotona college-asussa ja villasukissa, mutta tämä ei ole mielestäni välinpitämättömyyttä. Tosin se pieni anarkisti sisälläni kannustaa kapinoimaan vallitsevaa järjestystä kohtaan juuri pukeutumalla rennosti, ja mikäs sen parempaa kuin ilmaista itseään vapaasti yksin kotona ollessaan. Kuitenkin tuo asuvalinta on tämän hetkinen oloasuni, siinä missä joku isompi herra viettää kotoaikansa samettisessa kylpytakissaan ja reinoissaan oleskellen.

Pukeutuminen viestii niitä samoja arvoja itselleni, joita yritän saada muille perille. Olen osaava, rohkea, itsevarma, hauska, jännittävä, komia, järjestelmällinen tai arvokas, tai kaikkea muuta positiivista maan ja taivaan väliltä. Taitaa myös olla, että tenttiin lukiessani, raporttia kirjoittaessani, tavaroiden järjestystä ylläpitäessäni ja ennen kaikkea käytöstavoiltani, olen astetta tomerampi, kun olen pukeutunut huolellisesti.

Aihe: Uskottavuus
Avainsanat: käytöstavat, pukeutuminen