20.4.2014

Lyhyt katsaus taskuliinoihin

Lyhyt katsaus taskuliinoihin

Taskuliinojen historia kantaa kauas. Riippuen määritelmästä ja lähteestä liinan alkuperäisiä juuria voidaan hakea muinaisesta Roomasta, vielä vanhemmasta Egyptistä tai tuhansien vuosien takaa ensimmäisistä punotuista ja värjätyistä kankaista. Klassinen dilemma pitänee paikkansa myös taskuliinan suhteen; kumpi oli ensin tasku vai liina? Voitaneen silti olettaa, että taskuliina on kehitetty ensisijaisesti käyttötarpeeksi, josta se on myöhemmin kehittynyt myös eri merkityksiä kantavaksi koristeeksi. Johonkin siihen välimaastoon asettuvat aateliston käyttämät parfymoidut liinat, joilla pyrittiin taistelemaan rahvaan hajuja vastaan kaupungilla käyskennellessä.

Taskuliinojen materiaaleina ovat perinteisesti olleet puuvilla, pellava ja silkki – uusimpana tulokkaana on näiden ominaisuuksia yhdistelevä konepesun kestävä mikrokuitu. Liinan käyttötarkoituksia on lukuisia vaihdellen kasvojen suojauksesta, silmälasien tai nenän pyyhkimisestä aina kannatuksen osoittamiseen härkätaistelussa tai puhtaasti tyylin korostamiseen. Jokainen taskuliinaa pidempään mukanaan kanniskellut ennemmin tai myöhemmin löytää sille perinteisestä poikkeavaa käyttöä. On yllättävää, miten monikäyttöiseksi tuo pieni, yksinkertainen kapistus voikaan sopivassa tilanteessa osoittautua. Siksipä modernin herrasmiehen kannattakin aina pitää taskuliina mukanaan vaikkei se välttämättä olisikaan esillä rintapielessä. Häissä ja hautajaisissa mukaan kannattaa varata vielä toinenkin, koska kauniimpi sukupuoli saattaa tarvita apua silmäkulman kuivaamiseen.

FatCloth Charles Pink & viininpunainen sametti

 

Taskuliinojen taittelusta

Kuten käyttötarkoituksia, myös tyylejä taitella liina taskuun on lukuisia. Taskuliinan voi taittaa geometrisesti niin, että siitä näkyy suora kaistale frakin taskusta tai esimerkiksi työbleiserin taskusta voi nostaa esiin 1,2,3 tai vaikkapa neljä kärkeä päivän fiiliksen mukaan. Helpolla pääsee kun liinan yksinkertaisesti rutistaa, ujuttaa taskuun ja avaa näkyviin jäävän osan huolettomaksi ruusukkeeksi ”puffiksi”. Ei kannata vaivata liikaa päätään virallisilla tyylisuunnilla ellei tapahtuman pukukoodi ole erikseen määritelty – muuten liinan voi taitella oman mieltymyksen ja fiiliksen mukaan. Olennaisinta kuitenkin on aina kantaa tyylinsä itsevarmasti. Alla muutama yksinkertainen perusohje taskuliinan taittamiseen. Netti on etsijälleen antelias myös monimutkaisempien kaavojen osalta.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)

FatCloth Mushashi Red ja ”puff fold”

FatCloth Butrus Green ja ”one point fold”

FatCloth Earl Red ja ”flat fold”

 

 

Taskuliinojen kuoseista ja väreistä

Kuten taitosten kanssa, myös värit ovat tyyliasia. Taskuliinan voi yhdistää perinteisesti kravatin väriin tai se voi olla täysin muusta asukokonaisuudesta poikkeava keskustelunavaaja. Nyrkkisääntönä on hyvä, jos joku liinan sävyistä osuu yhteen kravatin, paidan tai vaikkapa rintapielen pinssin kanssa, mutta ehkäpä yksivärisen kravatin ja samanvärisen kuosittoman liinan käyttöä kannattaa rajoittaa ainoastaan virallisimpiin tapahtumiin. Onneksi nykypäivänä vaihtoehtoja löytyy jokaisen värisilmää miellyttämään – haitpa sitten maanläheistä piristystä tweed-takkiisi tai räiskyvää kukkakuviota rikkomaan ”yliformaalia” kolmiosaisen puvun jäykkyyttä.

taskuliina

taskuliina

FatCloth taskuliinojen eri väriyhdistelmiä

Lisää tietoa taskuliinoista http://www.thefatcloth.com/

 

 

Taitteluohjeita taskuliinalle – Osa 2 – Nelikärki

Seuraavassa herrasmiesten tyyliä vuodelta 1955. Klassikko toimii edelleen ja mallia voi halutessaan varioida kolmikärkiseksi. Taitosten välit vaihtelevat 1,5 – 3 cm:n välillä toisistaan, riippuen kärkien määrästä ja rintataskun leveydestä.

1. Taita ensin liina kulmasta kulmaan siten, että saat aikaan kolmion. Aseta kolmion pitkä sivu vasempaan reunaan, jolloin suorakulma jää oikealle.

2. Paina vasemman käden etusormella pitkän sivun keskeltä ja vie oikealla kädellä suorakulman päällimäistä laskosta ylöspäin, sopivalle etäisyydelle edellisestä kärjestä. Kaksi kärkeä on jo valmiina ja pahin takana. Jos onnistuit tässä, saat varmasti loputkin taitokset kasaan. Jos taas et, vihanhallintakykysi joutunee koetukselle.

3. Uusi temppu nyt päällimäisenä olevalle suoralle kulmalle (oikeassa reunassa). Paina vapaavalintaisella vasemman käden sormella samasta paikasta kuin edellisessa kohdassa ja tuo seuraava laskos ylös muiden joukkoon.

4. Neljännen kärjen saat taittamalla oikealla olevat alakulmat ylös muiden päälle, mutta muista jättää sopiva turvaväli.

5. Voit sommitella liinan taskuusi sopivaksi oikean reunan kulmaa taittamalla. Taita siis tarvittava määrä liinaa paketin takapuolelle. Liinan jokainen taitos voidaan silittää jo taitteluvaiheessa, jolloin reunat terävöityvät. Vaihtoehtoisesti voit silittää vain viimeisen taitoksen, jolloin taskukoriste jää ilmavammaksi.

6. Aseteta nelikärki taskuun siten, että kuvassa näkyvät taitokset jäävät ulospäin. Taskun syvyydestä riippuen myös alareunaa voidaan taittaa, jolloin liinasta jää näkyviin 2- 4 cm:n kärjet.

7. Kanna taskuliinaasi ryhdikkäästi kuin palokärki.

Jos neljä kärkeä on liikaa, voit jättää viimeisen tekemättä. Käännä silloin koko loppuliina kolmen kärjen taakse. Ensimmäiset 3 vaihetta tehdään aivan samoin kuin nelikärjessä.

Taita vielä vasemmalta törröttävä ylimääräinen liina kertaalleen koko paketin alle.

Kolmikärkesi on valmis seikkailuun.

Aiemmin julkaistut ohjeet:

http://pukeudu.fi/blogi/taitteluohjeita-taskuliinalle-osa-1-winged-puff

Taitteluohjeita taskuliinalle – Osa 1 – Winged Puff

Aiheesta on aiemmin blogattu jo täällä: http://pukeudu.fi/blogi/nelja-tapaa-taitella-taskuliina
Yleisohjeet taskuliinan käyttöön taas löytyvät täältä: http://pukeudu.fi/pukeutuminen/lisaevarusteet/taskuliinat.html

Päivitämme aihetta vielä yksityiskohtaisilla ohjeilla, jotta askartelu onnistuisi ilman turhaa tuskailua. Jos olet leppoisalla tuulella, taitosten ei tarvitse olla millintarkkoja. Muista kuitenkin, että lopullisen sommitelman tulisi olla yhtä leveä kuin kantajan rintatasku, ei liian kapea eikä liian leveä. Tarkkuutta korostaessa, kulmat saa mitata vaikka viivaimella. Silloin kannattaa myös silittää jokainen taitos jo taitteluvaiheessa. Varo käyttämästä liian kuumaa rautaa tai tarkkuus-osa imagostasi voi kärsiä inflaation. Silitysraudasta pitäisi löytyä silkille omat asetuksensa, kuten myös pellavalle. Täyteläisempiä taskutaideteoksia halutessasi, voit jättää lopputuloksen kokonaan silittämättä.

Koska juttusarjamme tulee käsittämään kokonaisuudessaan useamman mallin ohjeet, otimme taiteellisen vapauden jättää laskokset ohjekuvista silittämättä. Sitten itse asiaan…

Winged Puff, eli lentosuudelma

Mallin englanninkielinen nimi tarkoittaa siivekästä puhallusta, tuprahdusta tai pusua, mutta suomennettuna lentosuudelma lienee lähimpänä totuutta.

1. Taita liina kolmioksi ja aseta se seisomaan kärjellään, pitkä sivu ylöspäin.

2. Taita sitten vasen yläkulma keskelle alaspäin.

3. Toista tämä oikealle yläkulmalle, jolloin saat liinasta kärjellään seisovan ruudun.

4. Tässä välissä kannattaa mitata rintataskun leveys. Reunat sopivasti taittamalla, liina istuu taskussa kuin herran kukkarossa.

5. Siinähän se suukko onkin… (Kiitos kuvausassistentille)

6. Taita myös alaosaa, siten että liinasta jää lopulta näkyviin vain kärjen kolmio.

7. Aseteta liina taskuun taitokset rintaa vasten, jotta halkio jää näkyviin.

8. Juhli kuin rakkauden suurlähettiläs.

Jos et ole harrastanut paperilennokkeja pienenä poikana tai ollut toimiston huumoriveikkoja vähän isompana, suosittelemme kuivaharjoittelemaan taittelua muutaman kerran. Perustaskuliinojen hinnat pyörivät 10 euron tienoilla ja niillä pärjää ainakin alussa varsin hyvin. Kunhan kokemusta karttuu ja yksityiskohdat haluaa hioa huippuunsa, kannattaa liinan laatuun panostaa samassa suhteessa solmion kanssa.

Nykyään taskuliinalla ei liene muuta tarkoitusta kuin esiintuoda kantajansa tyylitajua ja nostaa asukokonaisuuden eleganssia. Taskuliinaa sopii niin muodollisiin tilaisuuksiin kuin arkipukeutumiseenkin. Se voi toimia myös ”jäänmurtajana”, kunhan tarinatuokiota ei aloita puhumalla omastaan ensimmäisenä. Nenäänsä siihen ei kannata pyyhkiä vaan on parempi etsiä tarkoitukseen paremmin sopivia versioita. Pahassa paikassa herrasmies tietenkin lainaa taskuliinaansa, jos neito tai pieni lapsi on liikuttuneessa mielentilassa. Tosin herrasmies itse välttää aiheuttamasta surun purskahduksia niin neidoille kuin pikkulapsillekin.

Neljä tapaa taitella taskuliina

Taskuliinan perusteella voidaan vetää johtopäätöksiä miehen tyylistä ja itsevarmuudesta. Moni jättää turhaan rintataskunsa tyhjäksi, koska kokee taskuliinat liian juhlaviksi. Taskuliinat sopivat kuitenkin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mitä eri tavat taitella taskuliina kertovat miehestä?


[Read more...]

Kauluspaidan lyhyt oppimäärä

Button-down eli nappikaulus. Tämä kaulusmalli ei ole paras mahdollinen valittavaksi esimerkiksi juhlapaidaksi. Button-downin tunnistaa nimensä mukaan napeista, joilla kauluksen kärjet kiinnittyvät paidan etuosaan. Napit tekevät paidasta arkisen, mutta sillä on siitä huolimatta oma vankkumaton kannattajakuntansa. Hyvä esimerkki tästä on tämän hetkinen Jokerien päävalmentaja Hannu Jortikka.

Klassisen kaulusmalli. Cutaway collar on hyvä esimerkki klassisesta kauluksen mallista. Suomessa cutaway-mallia on kutsuttu usein nimellä haikaulus, koska irrotettuna paidasta ja auki levitettynä, kaulus muistuttaa hain evää. Cutaway-mallissa kaulusten kärjet ovat etäällä toisistaan, joten kravattisolmun on syytä olla kookas.

Siipikaulus. Siipikauluspaitoja käytettiin aikoinaan myös pukujen kanssa, mutta nykyään ne kuuluvat lähinnä smokki- ja frakkipaidoiksi. Frakkipaita on pikeekankainen, kun taas smokkipaita sileää puuvillaa. Smokkipaidan edusta voi olla laskostettu tai vaihtoehtoisesti piilonapitettu.

French cuff eli ranskalainen kalvosin. Tuplamansettipaidoissa ei ole kiinteitä nappeja hihoissa, vaan niissä käytetään kalvosinnappeja tai arkisempia silkkisolmuja. Hihansuun, eli kalvosimen tulee olla sopivan tiivis, ettei hiha valahda liian alas, mikäli se sattuisi olemaan hieman liian pitkä.

Normaalissa hihansuussa on halkio ja yksi tai pari nappia. Malleja on useita erilaisia, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa. Eri vaihtoehtoja tulemme esittelemään myöhemmin lisää. Hihan mitta on oikea, kun se yltää n.0,5-1,5 cm takin hihan ulkopuolelle. Hiha on liian lyhyt, jos se vetäytyy kättä taivutettaessa takin hihan sisään.

Monelle eivät tavalliset hihan pituudet riitä, vaan heidän on valittava erikoispitkät hihat paitaansa. Kaupoissa on vaihteleva valikoima erikoispitkiä paitoja. Kysy niistä myyjältäsi, koska niitä voidaan useimmiten ainakin tilata. Erikoispitkän paidan helma on myös pidempi.

Paidan tulee olla istuva. Meillä miehillä on pahana tapana käyttää turhan väljiä paitoja. Paidoissa esimerkiksi merkinnät B-cut, slim-cut tai slimfit kertovat siitä, että paita on malliltaan kavennettu. Sopivana istuvuutena voidaan pitää 4-6 cm:n väljyyttä molemmilla paidan sivuilla.

Mikäli miehellä on vatsaa, hän valitsee classic-fit merkinnällä varustetun paidan. Classic-fit paidoissa paidanrunkoa ei ole kavennettu sisään. Vatsakkaan miehen on varattava hoikkia suurempi väljyys paitaansa, koska istuttaessa vatsa vaatii suhteessa enemmän tilaa kuin seistessä.

Myös helman mittaa voidaan säätää ompelutyönä. Helman pituus on sopiva silloin, kun se peittää kantajansa takapuolen. Paidan helma päättyy toisin sanoen siihen, mistä varsinainen jalka alkaa. Jotkut meistä haluavat helmansa hieman lyhyempänä, jottei paita pursuaisi housuista. Lyhennystä ei kannata tehdä enempää kuin takapuolen puoleen väliin, koska helma nousee tämän jälkeen helposti housuista.

Kun kevätaurinko alkaa taas talven jälkeen näyttäytymään, täyttyvät kauppojen hyllyt puolihihaisista paidoista. Puolihihapaita ei kuitenkaan ole pukupaita, ei edes helteellä. Puolihihapaidat sopivat ennemminkin vapaa-ajan käyttöön.

Duffeli yhdistää sotamarsalkan ja karhuherran

Kesähelteillä Pukeudu.fi-blogissa julkaistiin ajatuksia armeijaklassikoiden näkymisestä katukuvassa. Tänä vuonna terasseja piristivät värikkäät chinot ja laivastohenkiset klubitakit. Säätiedotusten varoittaessa räntäkelien lähestymisestä, koittaa aika myös ohuiden välikausitakkien vaihtamisesta lämpimämpiin vaihtoehtoihin. Tämä talvena monen mainstream-merkin takkivalikoimaan tekee vahvan paluun henkilökohtainen takkisuosikkini: duffeli.

Kuva: Duffeli / Lad Musician

Chinojen, neuletakin ja klubitakin tavoin duffeli on pala armeijahistoriaa. Polvipituinen, hupullinen ja suurin päällyskankaan päälle ommelluin taskuin varustettu duffeli lienee alun perin kotoisin Belgiasta, Duffelin kaupungista. Kansainvälisesti duffelin teki tunnetuksi kuitenkin brittiläinen sotamarsalkka B.L. Montgomery. Kun toisen maailmansodan päätyttyä käytettyjä duffeleita lahjoitettiin armeijan ylijäämävarastosta Britannian siviileille, saavutti lämmin ja hyvin säätä kestävä takki suuren suosion. Edelleen yleisin duffeli on beige tai kuninkaallisen laivaston sininen.

Duffeli on kelpo valinta arkikäyttöön tavanomaisemman villakangastakin korvaajaksi. Yliopistojen kampushenkeä huokuva takki on monikäyttöinen ja helppo yhdistellä, kunhan muistaa, että puvun kanssa se ei ole parhaimmillaan ja juhlatilaisuuksiin se on täysin väärä valinta.

Klassinen duffeli on rungoltaan melko väljä, sillä takin suunnittelussa funktionaalisuus on ollut etusijalla. Rohkenen kuitenkin veikata, että tänä talvena myymälöistä löytyy myös linjakkaampia leikkauksia. Suomessakin useampaa kivijalkaliikettä pyörittävistä merkeistä muun muassa Selected ja Zara ovat ottaneet talvimallistoonsa duffelin. Suosituista ja laadukkaammista merkeistä esimerkiksi Burberry ja Bugatti ovat pitkäaikaisia duffelivalmistajia.

Kuva: Duffeli / Zara

Tänä talvena perinteisten duffeleiden lisäksi kasvaa takuulla erinäisten duffelimukaelmien lukumäärä. Persoonallisista kiinnikkeistään tunnistettavaa takkia löytyykin takuulla myös erikoisempina versioina, joista Peak Performancen duffelimukaelma on tuskin ainoa tämän vuoden markkinoilla.

Jos siis suuntaat räntäsateiden myötä talvitakkiostoksille, pidä karhuherra Paddingtonin ja sotamarsalkka Montgomeryn suosikki mielessä.

Aarne Töllinen

Puku vartalotyypin mukaan

Moni on huomannut, että omalle vartalotyypille ei ole aina helppoa löytää hyvin istuvaa pukua. Englanninkielinen maailma tuntee käsitteen drop-six. Miehen ollessa mitoiltaan drop-six on hänen rinnanympäryksensä kuusi tuumaa leveämpi kuin vyötärönympäryksensä. Monilla valmispukuvalmistajilla perusmitoitukset tehdäänkin lähelle tuota. Asia on kuitenkin suurpiirteinen ja valmistajasta riippuva. Myös esimerkiksi seitsemän tuumaa hoikempi vyötärö on yleinen. Jos miehen mitat ovat lähellä edellä mainittua kuuden tuuman sääntöä, on hänen todennäköisesti helpohkoa löytää istuva puku itselleen vaatekaupan rekistä.

[Read more...]

Solmionpitimet: kappale kultaa, pala hopeaa

Solmiopitimien tehtävä on pitää solmio ryhdikkäästi paikallaan. Arkikäytössä solmionpitimet ovat tällä hetkellä vähäisemmässä suosiossa, mutta juhlatilaisuuksissa niitä näkee yhdellä jos toisellakin. Pidin pitää solmion paikallaan ja tekee asusta juhlavamman.

[Read more...]

Puurot ja vellit… solmioneula ≠ solmionpidin

Solmioneula on yksi väärinkäytetyimmistä termeistä miesten pukeutumisessa. Usein solmioneulasta puhuttaessa tarkoitetaan poikittain solmion yli asetettavaa solmionpidintä. Neula ja pidin eroavat toisistaan kuin linja-auto ja kuumailmapallo: Molempien käyttötarkoitus on sama, mutta ulkomuoto ja käyttäjien lukumäärä eroavat suuresti.

[Read more...]

Inttimeininkiä: Chinot, villatakki ja klubitakki

Pukeudu.fi –sivustolla on tarina Hugo Bossin menestyksen alkuajoista. Hectorin sanoin ”Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan”.  Olivatpa huippubrändin ensiaskeleet kyseenalaiset tai eivät, ei Hugo Boss ollut yksin valitsemallaan tiellä. Toisaalta, selittääkö vaateteollisuuden ja sotateollisuuden käsikynkän hyvä businessvainu vai käytännölliset tuotteet? Käytännöllisyyttä ainakin puoltaa sotaklassikoiden näkyminen tämän päivän katukuvassa.

[Read more...]