1. Taita ensin liina kulmasta kulmaan siten, että saat aikaan kolmion. Aseta kolmion pitkä sivu vasempaan reunaan, jolloin suorakulma jää oikealle.

2. Paina vasemman käden etusormella pitkän sivun keskeltä ja vie oikealla kädellä suorakulman päällimäistä laskosta ylöspäin, sopivalle etäisyydelle edellisestä kärjestä. Kaksi kärkeä on jo valmiina ja pahin takana. Jos onnistuit tässä, saat varmasti loputkin taitokset kasaan. Jos taas et, vihanhallintakykysi joutunee koetukselle.

3. Uusi temppu nyt päällimäisenä olevalle suoralle kulmalle (oikeassa reunassa). Paina vapaavalintaisella vasemman käden sormella samasta paikasta kuin edellisessa kohdassa ja tuo seuraava laskos ylös muiden joukkoon.

4. Neljännen kärjen saat taittamalla oikealla olevat alakulmat ylös muiden päälle, mutta muista jättää sopiva turvaväli.

5. Voit sommitella liinan taskuusi sopivaksi oikean reunan kulmaa taittamalla. Taita siis tarvittava määrä liinaa paketin takapuolelle. Liinan jokainen taitos voidaan silittää jo taitteluvaiheessa, jolloin reunat terävöityvät. Vaihtoehtoisesti voit silittää vain viimeisen taitoksen, jolloin taskukoriste jää ilmavammaksi.

6. Aseteta nelikärki taskuun siten, että kuvassa näkyvät taitokset jäävät ulospäin. Taskun syvyydestä riippuen myös alareunaa voidaan taittaa, jolloin liinasta jää näkyviin 2- 4 cm:n kärjet.

7. Kanna taskuliinaasi ryhdikkäästi kuin palokärki.

Jos neljä kärkeä on liikaa, voit jättää viimeisen tekemättä. Käännä silloin koko loppuliina kolmen kärjen taakse. Ensimmäiset 3 vaihetta tehdään aivan samoin kuin nelikärjessä.

Taita vielä vasemmalta törröttävä ylimääräinen liina kertaalleen koko paketin alle.

Kolmikärkesi on valmis seikkailuun.

Aiemmin julkaistut ohjeet:

http://pukeudu.fi/blogi/taitteluohjeita-taskuliinalle-osa-1-winged-puff

Päivitämme aihetta vielä yksityiskohtaisilla ohjeilla, jotta askartelu onnistuisi ilman turhaa tuskailua. Jos olet leppoisalla tuulella, taitosten ei tarvitse olla millintarkkoja. Muista kuitenkin, että lopullisen sommitelman tulisi olla yhtä leveä kuin kantajan rintatasku, ei liian kapea eikä liian leveä. Tarkkuutta korostaessa, kulmat saa mitata vaikka viivaimella. Silloin kannattaa myös silittää jokainen taitos jo taitteluvaiheessa. Varo käyttämästä liian kuumaa rautaa tai tarkkuus-osa imagostasi voi kärsiä inflaation. Silitysraudasta pitäisi löytyä silkille omat asetuksensa, kuten myös pellavalle. Täyteläisempiä taskutaideteoksia halutessasi, voit jättää lopputuloksen kokonaan silittämättä.

Koska juttusarjamme tulee käsittämään kokonaisuudessaan useamman mallin ohjeet, otimme taiteellisen vapauden jättää laskokset ohjekuvista silittämättä. Sitten itse asiaan…

Winged Puff, eli lentosuudelma

Mallin englanninkielinen nimi tarkoittaa siivekästä puhallusta, tuprahdusta tai pusua, mutta suomennettuna lentosuudelma lienee lähimpänä totuutta.

1. Taita liina kolmioksi ja aseta se seisomaan kärjellään, pitkä sivu ylöspäin.

2. Taita sitten vasen yläkulma keskelle alaspäin.

3. Toista tämä oikealle yläkulmalle, jolloin saat liinasta kärjellään seisovan ruudun.

4. Tässä välissä kannattaa mitata rintataskun leveys. Reunat sopivasti taittamalla, liina istuu taskussa kuin herran kukkarossa.

5. Siinähän se suukko onkin… (Kiitos kuvausassistentille)

6. Taita myös alaosaa, siten että liinasta jää lopulta näkyviin vain kärjen kolmio.

7. Aseteta liina taskuun taitokset rintaa vasten, jotta halkio jää näkyviin.

8. Juhli kuin rakkauden suurlähettiläs.

Jos et ole harrastanut paperilennokkeja pienenä poikana tai ollut toimiston huumoriveikkoja vähän isompana, suosittelemme kuivaharjoittelemaan taittelua muutaman kerran. Perustaskuliinojen hinnat pyörivät 10 euron tienoilla ja niillä pärjää ainakin alussa varsin hyvin. Kunhan kokemusta karttuu ja yksityiskohdat haluaa hioa huippuunsa, kannattaa liinan laatuun panostaa samassa suhteessa solmion kanssa.

Nykyään taskuliinalla ei liene muuta tarkoitusta kuin esiintuoda kantajansa tyylitajua ja nostaa asukokonaisuuden eleganssia. Taskuliinaa sopii niin muodollisiin tilaisuuksiin kuin arkipukeutumiseenkin. Se voi toimia myös ”jäänmurtajana”, kunhan tarinatuokiota ei aloita puhumalla omastaan ensimmäisenä. Nenäänsä siihen ei kannata pyyhkiä vaan on parempi etsiä tarkoitukseen paremmin sopivia versioita. Pahassa paikassa herrasmies tietenkin lainaa taskuliinaansa, jos neito tai pieni lapsi on liikuttuneessa mielentilassa. Tosin herrasmies itse välttää aiheuttamasta surun purskahduksia niin neidoille kuin pikkulapsillekin.

Huomenna lakitettavalle pikkuveljelleni ostin huuliharpun, muusikon alku kun hän on ja oli sitä jo pidempään toivonut. Arvata saattaa, ettei lahjahankinnat ole kaikille yhtä helppoja. Otetaan ensin muutamia kysymyksiä, joista voi saada lähtöpisteen ja suunnan seikkailulle materian ja ideoiden paljoudessa; joko nuori on lähdössä kokeilemaan siipiään, mitä hän harrastaa ja voiko hänelle määritellä oman pukeutumis- tai elämäntyylin. Kannattaa myös rohkeasti kysyä, joko juhlakalulta itseltään tai hänen lähipiiristään, onko hällä erityisiä lahjatoiveita. Vaikka lahjan pitäisi olla yllätys, tulee siitä toisinaan vain pettymys, jos hakuammunan sihti oli jo lähtökohdiltaan rosvosektorilla.

Raha oletettavasti kelpaa melkein kelle vaan, mutta eri asia onkin se, kuinka järkevään käyttöön se menee. Jos voisin antaa nyt valmistuvalle itselleni lahjan, rahaa se tuskin olisi. Olin nimittäin siihen ikään mennessä oppinut rahasta vain sen, että sen tulee kiertää ja humputin lahjarahat yhden kesän aikana. Jos nuori on allekirjoittanutta fiksumpaa sorttia ja päädyt rahan antamiseen, kannattaa panostaa onnittelukorttiin ja/tai ruusuunkin. Jollei lahjottava korttia heti arvostaisikaan, niin perhepiiri ja muut juhlavieraat kyllä niin tekevät. Äitini muuten keräsi kortit parempaan talteen omista kekkereistäni ja ihan mielellään niitä aika ajoin läpi lueskelee. Jos sisälläsi sykkii pieni Paolo Coelho tai edes Jari Tervo, voit runoilla korttiin myös omintakeisia elämänohjeita (niitä löytyy pahimpaan hätään myös netistä). Vaikken sitä silloin kehdannut ääneen myöntää, niin ruusujen saaminenkin tuntui nuoresta miehestä ihan hyvälle, jollain tapaa erityiselle.

Rahasta vielä sen verran, että oman käsitykseni mukaan läheisimmät antavat suurimmat lahjukset tuttavien pitäytyessä säällisemmissä summissa. Mitään ehdotonta sääntöä tuskin on, mutta 10-100 €:n haarukkaan arvioisin suurimman osan päätyvän. Keskustelu toisten kanssa lahjoituksien kokoluokasta ennen juhlia on mahdollista, jälkeenpäin melko mautonta.

Ainakin parikymppiselle itselleni olisi kelvannut myös solmio, koska en niitä siihen aikaan juuri omistanut. Tarpeen tullessa piti käydä isän vaatekaapilla, jota ei oltu priorisoitu perheen asialistan kärkeen. Ehkä omaan tyyliin sopimaton solmio tuntuikin lähinnä demonien keksinnöltä. Solmiota lahjaksi hankkiessa kannattaa jättää mr. tai mrs. ”funny guy” -vaihde kotiin ja kysyä rohkeasti neuvoa myyjiltä. Antaa nuorukaisen ensin totutella hillittyyn ja arvokkaaseen solmioon, ennen kuin hankkii itse itselleen sopivimmat versiot. Solmion tulisi olla silkkiä ja väreistä helmenharmaa, tummansininen ja tummanpunainen ovat ne juhlavimmat. Jos täydennät setin taskuliinalla, sen tulisi olla kuosiltaan erilainen kuin solmion, mutta värimaailma saa olla sama. Myyjät tietävät nämä asiat parhaiten, sitä varten he siellä rekkien väleissä seilaavat.

Voit kysellä muilta juhlaan osallistuvilta, mitä lahjoja he ovat hankkineet tai hankkimassa. Ensinnäkin se auttaa, ettei päivänsankari saa montaa samanlaista lahjaa, toisekseen siten saa rakennettua hyviä toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. Kimppalahjaa kannataa harkita silloinkin, jos on kyse suuremmasta hankinnasta. Omissa lakkiasissani sain siskolta solmion pidikkeen ja veljeltä kalvosinnapit, enolta taas lautasryhmän, jonka mummu täydensi kahvikupeilla ja täti aterimilla. Kaikki nuo lahjat ovat edelleen seitsemän vuoden jälkeen käytössä.

Jos valmistuneelle koittaa pian lähtö omille teilleen, voi kaikki kodinhoidossa tarpeellinen ja osittain tarpeetonkin hyllyjen täyte olla hyvästä. Esimerkkeinä mieleen juolahtaa koriste-esineet, valokuvakehykset, monivuotiset huonekasvit tai vaikka lukulamppu. Jollei nuori arvosta ”turhaa krääsää”, harkinnan arvoisia vaihtoehtoja ovat myös kirjat ja erilaiset harrastusvälineet. Muusikolle nuottikotelo, taiteilijalle pensselit, fanille kaulahuivi, urheilijalle “beauty-box”. Tulevalle opiskelijalle kelvannee myös reppua aikuismaisempi laukku tai salkku.

Perinteisemmille koruostoksille lähtiessä täytyisi tietää ainakin se, käyttääkö valmistuva koruja ylipäätään. Kaula-, korva- ym. korut eivät paljon mieltä lämmitä kaapin ylimmällä hyllyllä. Tietysti tyyli vaihtuu nuorella kerran jos toisenkin vuosien varrella. Jos hänen tyylinsä on kuitenkin sinulle ja kaikille muille täysi arvoitus, lahjakortti parturille, hierontaan, elokuviin, vaate-, hajuste-, koru- tai huonekaluostoksille saattaa yllättää iloisesti. Kysele näistäkin lähipiiristä tai juhlan päätähdeltä.

Yksi rakkaimmista lakkiaislahjoistani on muuten vanhemmilta saatu hopeinen kaulakoru. Johtuu myös lahjan antajien kauniista ajatuksesta, joka syvässä yksinertaisuudessaan homman ydin on. Jos nuori on tervepäinen, on hän iloinen siitäkin, että kaikki kutsutut saapuvat paikalle.

En todellakaan ole mikään tyyliguru, mutta jokin tuossa näyssä aina jaksaa huvittaa. Ja jostain kumman syystä sukka-sandaali-yhdistelmään ovat mieltyneet etenkin suomalaiset ja venäläiset keski-ikäiset miehet. Voisi vielä lisätä, että näky on vähintään yleinen etelän lomarannoilla. Jos välttämättä haluaa, että jokaikinen kaupustelija ryntää kujilta, katoilta ja kellaribasaareista hieromaan lähempää tuttavuutta kylkimyyryten, kannattaa asuvalinta kruunata vyölaukulla ja sukka-sandaali-kombinaatiolla.

Sandaalit ovat varmasti niitä ensimmäisiä versioita jalkojen suojaamiseen käytetyistä pukimista ja useamman lähteen mukaan niiden historia ulottuu aina luolamiesajoille. Luolamiesten luulisi silloin tietävän jutun jujun. Ehkä juuri pitkän historiansa vuoksi sukka näyttää istuvan sandaaleihin niin hassusti. Vähän kuin vetäisi kalsarit farkkujen päälle. Se lienee universaali tietoisuus, joka laittaa hälytyskellot soimaan, kun yhdistelmää koittaa jalkaan sommitella, että “ei näin”. Tai sitten kuva sandaalista paljain varpain on vain syöpynyt niin syvälle mielen syövereihin, ettei mielikuvaa saa enää rikki, vaikka kuinka yrittäisi. Olisiko jopa mahdollista, että tähän asiaan aiemmista inkarnaatioista kertyneiden muistijälkien on aivan pakko puuttua. “Mieti hyvä mies, mitä olet juuri nyt tekemässä!”

(http://hubpages.com/hub/The-History-of-Shoes)

Sandaalit on kyllä nähty punaisella matolla, tosin ei tietääkseni miesten jaloissa, joten näinkin arkinen asia voi olla myös muodikas. Vaikka eräiden mielestä Hollywoodin yhdistäminen muotiin on pahimman luokan oikeusmurha, niin ihmeen paljon vaikutusvaltaa sillä suunnalla muotivirtauksissa vain on. Ala-aste-aineita mukaillen, “jo muinaiset egyptiläiset” tykkäsivät, että sandaalit olivat oiva keino tuoda esiin omaa persoonaa ja tyylitajuaan. Lipokas-mallisia sandaaleja koristeltiin hieroglyfien mukaan jalokivin ja kullatuin sidoksin, tosin sukkia niissä ei tiedetä käytettäneen. Voi tietenkin johtua juuri kyseisestä mallista. Samaista mallia on muuten kautta aikain suosittu myös Polynesiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Amerikoiden lämpimissä osissa.

Osaltaan kai tuo into sukan käyttöön selittyy juuri sillä, että on liian kylmä käyttää sandaaleja sukitta, mutta silti liian kuuma käyttää “oikeita kenkiä” sukkineen. Jos sandaali kerran tuntuu liian viileltä valinnalta ilman sukkaa, voisihan jalkaan vetää vaikka loaferit.

Aika näyttää, kuinka suomalaiset ja venäläiset metsien miehet sopeutuvat vuosituhansia vanhaan sandaalien käyttökulttuuriin, vai saadaanko sukat sandaaleihin myös muualla maailmassa. Kaiken komeuden kruunaisi vain, jos varpikkaat tekevät samaan aikaan come-backin.

Odotukset omaa toimintaa kohtaan nousevat, jolloin availen ovet kuin itsestään mummoille ja papoille, miksei myös sille naapurin tytölle, jolle aina hieman ujostuttaa sanoa päivää. Sitä myötä jutun alkuun pääseminen helpottuu, varsinkin jos artikulointi selkiytyi samalla kerraston kunnon kohotuksen kanssa. Kannattaa aina huomioida tuntemattomatkin ja kohta hyvä käytös toimii kuin itsestään, riippumatta siitä mitä yllä on. Pieni vaiva, iso palkka.

Käytöksen muutoksen lisäksi vaatteiden sovitus-episodi käy kuivaharjoittelusta, jotta asuvalinta osuu kohdalleen ilman suurempaa draamaa, kun “se” päivä koittaa ja tilanteesta haluaisi nauttia ilman kiirettä. Ainakin itse kokeilen mielelläni muutamaa eri vaihtoehtoa, jotta asukokonaisuudesta saa yhtenäisen. Vaikka suunnilleen muistan, miltä nykyisen vaatekaappini artikkelit yksinään näyttävät ja tuntuvat, joutuu yhteensovittamista aina harrastamaan.

Itseensä panostaminen on itsensä hemmotelua, mutta miksei myös itsestään huolta pitämistä. Tämä saattaa nyt kuulostaa turhalta hedonismilta tai muuten paheksuttavalta puuhalta, mutta pidetään mielessä, että tyylikkyys on ennen kaikkea toisten ja myös itsensä arvostamista. Monille itsestään huolehtiminen tarkoittaa terveellistä ruokavaliota, kehoa rasittavan liikunnan ja mieltä rentouttavan puuhan harjoittamista, mutta uskallan väittää, että laittautuminen toimii myös, kunhan siitä ei tule päivän päätarkoitusta.

Tunnustan, että viihdyn kotona college-asussa ja villasukissa, mutta tämä ei ole mielestäni välinpitämättömyyttä. Tosin se pieni anarkisti sisälläni kannustaa kapinoimaan vallitsevaa järjestystä kohtaan juuri pukeutumalla rennosti, ja mikäs sen parempaa kuin ilmaista itseään vapaasti yksin kotona ollessaan. Kuitenkin tuo asuvalinta on tämän hetkinen oloasuni, siinä missä joku isompi herra viettää kotoaikansa samettisessa kylpytakissaan ja reinoissaan oleskellen.

Pukeutuminen viestii niitä samoja arvoja itselleni, joita yritän saada muille perille. Olen osaava, rohkea, itsevarma, hauska, jännittävä, komia, järjestelmällinen tai arvokas, tai kaikkea muuta positiivista maan ja taivaan väliltä. Taitaa myös olla, että tenttiin lukiessani, raporttia kirjoittaessani, tavaroiden järjestystä ylläpitäessäni ja ennen kaikkea käytöstavoiltani, olen astetta tomerampi, kun olen pukeutunut huolellisesti.

Aiemmin esittelemämme four-in-hand-solmun rinnalla puoliwindsorsolmu on yksi käytetyimmistä solmuvaihtoehdoista. Puoliwindsorille tyypillistä on sen tasasivuinen kolmiomainen muoto, kun taas four-in-hand-solmu on tyypillisesti voimakkaammin vinossa. Verrattuna varsinaiseen windsorinsolmuun, puoliwindsor on kooltaan noin 3/4 osaa windsorsolmun koosta.

Puoliwindsorsolmun solmiminen aloitetaan asettamalla solmio niskan taakse jättämällä solmion leveämpi pää noin 25 cm alemmalle tasolle verrattuna kapeampaa häntää.

Viedään leveämpi pää kapeamman pään ylitse säilyttäen ote molemmista päistä.

Tämän jälkeen leveä pää kuljetetaan kapean pään ympäri takakautta. Pidä kapea pää suunnattuna alas.

Viedään solmion leveä kärki kaulan ympärille muodostuneen silmukan lävitse.

Pidä valmistumassa oleva solmu sopivan tiukalla ja vedä molemmat päät nyt alaviistoon.

Vie leveä pää valmistumassa olevan editse vastakkaiselle puolelle.

Vie kärki kaulan ympärillä olevan silmukan lävitse alakautta ylös

Pujota solmion kärkiä uloimman kerroksen lävitse ylhäältä alas päin.

Solmion leveä pää vedetään kokonaisuudessaan läpi pitämällä samanaikaisesti kiinni solmion kapeasta päästä.

Tarkista solmun onnistuminen peilistä. Kiristä siten, että solmu todella on kiinni kauluksessa. Puoliwindsor on kooltaan keskikokoinen ja siksi monikäyttöinen useimpien kauluskokojen kanssa. Muista, että samakin solmio saa uuden ilmeen, kun solmit sen välillä eri tavoilla.

Etiketin mukaan pariskunnan tulee pukeutua samantasoisesti. Miehen asu määrittelee aina naisen pukeutumisen, eli perinteisesti kutsukortissa lukee aina kuinka nimenomaan miehen tulee pukeutua ja nainen pukeutuu sen mukaisesti, vaikka tilaisuus olisi pelkästään naisille. Kellonaika kertoo tilaisuuden luonteen, ja sen mukana pukeutumisen. Vedenjakajana on klo 18.00 joka määrittelee onko tilaisuus ilta- vai päivätilaisuus. Päivätilaisuuksia, ennen klo 18.00 ovat viralliset vierailut, avajaiset, häät, perhejuhlat, onnittelukäynnit, laitosten vihkiäiset, cocktailtilaisuudet sekä akateemiset juhlat. Tuolloin kutsukortissa voi lukea arkipuku, tumma puku tai saketti.

Klo 18.00 jälkeen tilaisuuksia voivat olla esim. juhlatanssiaiset, suuret päivälliset, häät, juhlakonsertit, juhlanäytännöt ja Suomessa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivä-vastaanotot. Kutsukortissa pukeutumiskoodina on tuolloin tumma puku, smokki tai frakki.

Kokemukseni mukaan yllättävän moni ei osaa tehdä eroa iltapuvun ja juhlapuvun välillä; ajatellaan, että kun pukeudutaan juhlaan, laitetaan pitkä puku, olipa puvun pituus ja malli mikä tahansa. Kutsun juhlaan saadessaan, monikin haluasi täysipitkän, mahdollisimman näyttävän ja runsaan prinsessamaisen tylliunelman, vaikka kutsun pukukoodi olisi tummapuku. Iltapuvun ja juhlapuvun oleellinen ero on pituudessa. Kun pukukoodi on tumma puku, nainen pukeutuu iltapukuun, joka pituudeltaan maksimissaan on jalkapöydän päälle, tai lyhyimmillään nilkkamittainen. Myös lyhyt puku käy muodin niin salliessa. Kun pukukoodina on frakki, nainen pukeutuu täysipitkään juhlapukuun, joka tarkoittaa sitä, että vain kengän kärjet saavat näkyä puvun alta. Eroja on iltapuvun ja juhlapuvun välillä muitakin, niistä lisää alempana.

Iltapuku

Kun kutsukortissa lukee pukeutumiskoodina smokki tai tumma puku, pukeutuu nainen juhlavasta materiaalista valmistettuun yksiosaiseen tai kaksiosaiseen iltapukuun. Iltapuku voi olla myös juhlava housupuku. Iltapuku on jalkapöydän päälle ulottuva, nilkkamittainen tai muodin salliessa lyhyempi. Kenkinä iltapuvun kanssa käytetään sirokorkoisia avokkaita tai sandaletteja. Iltalaukku on siro, kädessä kannettava tai pieni olkalaukku joko nahkaa tai kangasta.

Käsineitä ei iltapuvun kanssa useinkaan käytetä, mutta pitkän tai nilkkapituisen puvun kanssa voi käyttää puolipitkiä, kyynärpään alle jääviä hanskoja. Sukat ovat ohuet, asun väreihin sopivat, kuvioidut, metallivälkkeiset tai tummasävyiset, aina kuitenkin joko samanväriset tai vaaleammat kuin kengät. Iltapuvun kanssa voi käyttää aitoja arvokoruja, tai tyylikkäitä pukukoruja. Päällysvaatteena iltapuvun kanssa käytetään tyylin mukaista, juhlavaa, vuodenaikaan sopivaa takkia, viittaa tai saalia, talvella turkkia tai turkisjakkua.

Juhlapuku

Kun mies pukeutuu frakkiin, naisen asuna on täyspitkä, juhlavasta materiaalista valmistettu suuren juhlan puku. Se voi olla avonainen, olkaimeton ja linjaltaan leveä tai kapea. Puvun pituus voi olla n. 1cm lattian yläpuolelle, jolloin vain kengän kärjet näkyvät ja puvun helma pysyy siistinä, tai se voi olla mallista riippuen pidempi ja laahuksella. Iltakengät ovat sirot, umpikärkiset avokkaat. Sandalettien käyttö juhlapuvun kanssa on viime aikoina herättänyt keskustelua, saako varpaat näkyä juhlapuvun kanssa vai ei. Sandaletitkin käyvät nykyisin juhlapuvun kanssa, jos ne vain sopivat puvun tyyliin. Tämä muoti on rantautunut Hollywoodista, sillä filmitähtien astellessa punaisella matolla näkee juhlapuvun kanssa hyvin yleisesti käytettävän erilaisia, varpaat paljastavia sandaletteja. Etiketinkin on tarkoitus elää ja muuttua ajan myötä, kunhan käyttää harkintaa, tilannetajua ja tyylisilmää.

Iltalaukku juhlapuvun kanssa on pieni ja siro, kädessä kannettava, joka on valmistettu nahasta tai juhlavasta kankaasta. Iltalaukussa ei koskaan saa olla pitkää olkahihnaa, vaan mahdollinen hihna on aivan lyhyt. Kengät ja laukku tulee olla samansävyiset, mieluiten samasta materiaalista valmistetut. Jos juhlapuvun kanssa käytetään käsineitä, ne ovat aina pitkät, kyynärpään yli ulottuvat. Jos käsineiden kanssa käytetään sormusta, sen tulee jättää käsineiden sisälle. Rannerengas ja korukello voivat olla ranteessa käsineiden päällä. Juhlapuvun kanssa ei saa käyttää rannekelloa. Korut ovat juhlapuvun kanssa arvokoruja, tai tyylikkäitä ja juhlavia fantasiakoruja kuten strassi- ja lasikorut. Diadeemin käyttö on mahdollista. Kutsujan niin toivoessa, juhlapuvun kanssa voi käyttää kunniamerkkejä, jotka kiinnitetään rinnan vasemmalle puolelle vaakasuoraan. Päällysvaatteena käytetään pitkää takkia tai viittaa, talvella turkkia.

Meri Linna

Kirjoittajalla on laaja kokemus eri vaatetusalan tehtävistä. Kuvat Drama Gallery   www.dramagallery.fi

JFK

Tämän tyylin taitteluun sopivat niin puuvillainen, silkkinen kuin pellavainenkin taskuliina. Vaikka taitokset tehdään millimetrin tarkalla huolellisuudella, tulee valmiiksi taiteltuja kaupasta ostettuja liinoja välttää. Tyyli viestii käyttäjänsä tarkasta ja huolellisesta luonteesta ja se sopiikin erinomaisesti henkilöille, jotka huolehtivat toisten ihmisten sijoitusomaisuudesta tai muutoin tärkeistä asioista. Esimerkkinä pankkiirit ja juristit.

Bond, James

Tämä taskuliinamalli on hienostunut ja sopii lähes jokaiseen tilanteeseen. Frakin kanssa liinan taittelu taskun suuntaiseksi viivaksi on ehdoton vaatimus. Tämä malli edellyttää valkoista puuvilla- tai pellavaliinaa.

Astaire

Näyttelijä ja tanssija Fred Astairen mukaan nimetty tyyli. Silkkinen neliskulmainen liina voidaan puolittaa kolmioksi, jonka jälkeen se upotetaan rintataskuun kolmion kärki edellä. Kun liina on asetettu taskuun, käännetään sitä sivusuunnassa niin kauan, kunnes se näyttää tyydyttävältä käyttäjänsä silmään.

Churchill

Jotta tämä tyyli voidaan valita, tulee taskuliinan olla silkkinen. Tarkoituksenmukaista on, että liina on asetettu “huolimattomasti” taskuun, mutta todellisuudessa kuitenkin suurella tarkoituksenmukaisuudella.

Riippumatta siitä, millä mallilla liinasi taittelet, on tärkeää muistaa seuraava sääntö; taskuliinan ja kravatin ei tule olla kuosiltaan samanlaiset.

- “Mikä minun mielestä on sopimatonta käytöstä? – Se että miehen taskuliina on samaa kuosia kuin kravatti”.

Asfa-Wossen Asserate, kirjassa Sivistynyt käytös

Lähde: Nimitykset taskuliinamalleille ovat Esquire-lehden julkaisemasta The Handbook of style käsikirjasta.

Button-down eli nappikaulus. Tämä kaulusmalli ei ole paras mahdollinen valittavaksi esimerkiksi juhlapaidaksi. Button-downin tunnistaa nimensä mukaan napeista, joilla kauluksen kärjet kiinnittyvät paidan etuosaan. Napit tekevät paidasta arkisen, mutta sillä on siitä huolimatta oma vankkumaton kannattajakuntansa. Hyvä esimerkki tästä on tämän hetkinen Jokerien päävalmentaja Hannu Jortikka.

Klassisen kaulusmalli. Cutaway collar on hyvä esimerkki klassisesta kauluksen mallista. Suomessa cutaway-mallia on kutsuttu usein nimellä haikaulus, koska irrotettuna paidasta ja auki levitettynä, kaulus muistuttaa hain evää. Cutaway-mallissa kaulusten kärjet ovat etäällä toisistaan, joten kravattisolmun on syytä olla kookas.

Siipikaulus. Siipikauluspaitoja käytettiin aikoinaan myös pukujen kanssa, mutta nykyään ne kuuluvat lähinnä smokki- ja frakkipaidoiksi. Frakkipaita on pikeekankainen, kun taas smokkipaita sileää puuvillaa. Smokkipaidan edusta voi olla laskostettu tai vaihtoehtoisesti piilonapitettu.

French cuff eli ranskalainen kalvosin. Tuplamansettipaidoissa ei ole kiinteitä nappeja hihoissa, vaan niissä käytetään kalvosinnappeja tai arkisempia silkkisolmuja. Hihansuun, eli kalvosimen tulee olla sopivan tiivis, ettei hiha valahda liian alas, mikäli se sattuisi olemaan hieman liian pitkä.

Normaalissa hihansuussa on halkio ja yksi tai pari nappia. Malleja on useita erilaisia, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa. Eri vaihtoehtoja tulemme esittelemään myöhemmin lisää. Hihan mitta on oikea, kun se yltää n.0,5-1,5 cm takin hihan ulkopuolelle. Hiha on liian lyhyt, jos se vetäytyy kättä taivutettaessa takin hihan sisään.

Monelle eivät tavalliset hihan pituudet riitä, vaan heidän on valittava erikoispitkät hihat paitaansa. Kaupoissa on vaihteleva valikoima erikoispitkiä paitoja. Kysy niistä myyjältäsi, koska niitä voidaan useimmiten ainakin tilata. Erikoispitkän paidan helma on myös pidempi.

Paidan tulee olla istuva. Meillä miehillä on pahana tapana käyttää turhan väljiä paitoja. Paidoissa esimerkiksi merkinnät B-cut, slim-cut tai slimfit kertovat siitä, että paita on malliltaan kavennettu. Sopivana istuvuutena voidaan pitää 4-6 cm:n väljyyttä molemmilla paidan sivuilla.

Mikäli miehellä on vatsaa, hän valitsee classic-fit merkinnällä varustetun paidan. Classic-fit paidoissa paidanrunkoa ei ole kavennettu sisään. Vatsakkaan miehen on varattava hoikkia suurempi väljyys paitaansa, koska istuttaessa vatsa vaatii suhteessa enemmän tilaa kuin seistessä.

Myös helman mittaa voidaan säätää ompelutyönä. Helman pituus on sopiva silloin, kun se peittää kantajansa takapuolen. Paidan helma päättyy toisin sanoen siihen, mistä varsinainen jalka alkaa. Jotkut meistä haluavat helmansa hieman lyhyempänä, jottei paita pursuaisi housuista. Lyhennystä ei kannata tehdä enempää kuin takapuolen puoleen väliin, koska helma nousee tämän jälkeen helposti housuista.

Kun kevätaurinko alkaa taas talven jälkeen näyttäytymään, täyttyvät kauppojen hyllyt puolihihaisista paidoista. Puolihihapaita ei kuitenkaan ole pukupaita, ei edes helteellä. Puolihihapaidat sopivat ennemminkin vapaa-ajan käyttöön.

Monella on kuitenkin oma suosikkisolmunsa. Useimpien suosikki on Four-In-Hand, jota on tituleerattu maailman käytetyimmäksi solmuksi. Four-In-Hand-solmu on useimmiten malliltaan pitkähkö, mutta kapea. Lopputulokseen vaikuttaa myös solmion paksuus. Mistä nimitys Four-In-Hand on sitten peräisin? Four-In-Hand-solmu saadaan aikaan tekemällä neljä liikettä. Liikkeiden määrä ei kuitenkaan viittaa itse solmun nimeen. Nimitykselle esitetään useita alkuperiä, mutta usein tässä yhteydessä viitataan nelivaljakon ajureihin (four-in-hand), jotka solmivat aikanaan kaulahuvinsa ja ohjaksensa samalla tavoin solmuun.

Solmun tekeminen aloitetaan asettamalla solmio niskan taakse siten, että leveämpi pää asettuu kapeaa päätä alemmaksi.

Leveämpi pää solmiosta siirretään kapeamman päälle yli.

Pitämällä kiinni toisella kädellä kapeammasta päästä, kiepautetaan solmion leveä pää kapean takakautta etupuolelle, kapeamman pään ympäri.

Kun leveämpi pää on viety kapeamman pään ylitse…

…kierretään leveä pää uudelleen valmistumassa olevan solmun taakse ja valmistaudutaan pujottamaan leveä pää alakautta kaulan ympäri muodostuneen silmukan läpi.

Nyt valmistumassa olevaan solmuun on muodostunut kaksi kerrosta, joidenka läpi leveä kärki nyt tulee pujottaa.

Leveä pää vedetään alas saakka, kunnes solmu kiristyy.

Pitämällä kiinni toisella kädellä solmusta, kiristetään solmio vetämällä kapeammasta päästä tiukemmalle kiinni kaulukseen.

Valmis solmu on aavistuksen vinossa. Four-In-Hand on yksinkertaisuudessaan varma solmuvalinta käyttäjästä ja paidan kaulustyypistä riippumatta. Oikean mittainen solmio yltää vyönsolkeen. Tarkista, että paidan ylin nappi on kiinnitetty ja solmio keskellä kaulusta.