Huomenna lakitettavalle pikkuveljelleni ostin huuliharpun, muusikon alku kun hän on ja oli sitä jo pidempään toivonut. Arvata saattaa, ettei lahjahankinnat ole kaikille yhtä helppoja. Otetaan ensin muutamia kysymyksiä, joista voi saada lähtöpisteen ja suunnan seikkailulle materian ja ideoiden paljoudessa; joko nuori on lähdössä kokeilemaan siipiään, mitä hän harrastaa ja voiko hänelle määritellä oman pukeutumis- tai elämäntyylin. Kannattaa myös rohkeasti kysyä, joko juhlakalulta itseltään tai hänen lähipiiristään, onko hällä erityisiä lahjatoiveita. Vaikka lahjan pitäisi olla yllätys, tulee siitä toisinaan vain pettymys, jos hakuammunan sihti oli jo lähtökohdiltaan rosvosektorilla.
Raha oletettavasti kelpaa melkein kelle vaan, mutta eri asia onkin se, kuinka järkevään käyttöön se menee. Jos voisin antaa nyt valmistuvalle itselleni lahjan, rahaa se tuskin olisi. Olin nimittäin siihen ikään mennessä oppinut rahasta vain sen, että sen tulee kiertää ja humputin lahjarahat yhden kesän aikana. Jos nuori on allekirjoittanutta fiksumpaa sorttia ja päädyt rahan antamiseen, kannattaa panostaa onnittelukorttiin ja/tai ruusuunkin. Jollei lahjottava korttia heti arvostaisikaan, niin perhepiiri ja muut juhlavieraat kyllä niin tekevät. Äitini muuten keräsi kortit parempaan talteen omista kekkereistäni ja ihan mielellään niitä aika ajoin läpi lueskelee. Jos sisälläsi sykkii pieni Paolo Coelho tai edes Jari Tervo, voit runoilla korttiin myös omintakeisia elämänohjeita (niitä löytyy pahimpaan hätään myös netistä). Vaikken sitä silloin kehdannut ääneen myöntää, niin ruusujen saaminenkin tuntui nuoresta miehestä ihan hyvälle, jollain tapaa erityiselle.
Rahasta vielä sen verran, että oman käsitykseni mukaan läheisimmät antavat suurimmat lahjukset tuttavien pitäytyessä säällisemmissä summissa. Mitään ehdotonta sääntöä tuskin on, mutta 10-100 €:n haarukkaan arvioisin suurimman osan päätyvän. Keskustelu toisten kanssa lahjoituksien kokoluokasta ennen juhlia on mahdollista, jälkeenpäin melko mautonta.
Ainakin parikymppiselle itselleni olisi kelvannut myös solmio, koska en niitä siihen aikaan juuri omistanut. Tarpeen tullessa piti käydä isän vaatekaapilla, jota ei oltu priorisoitu perheen asialistan kärkeen. Ehkä omaan tyyliin sopimaton solmio tuntuikin lähinnä demonien keksinnöltä. Solmiota lahjaksi hankkiessa kannattaa jättää mr. tai mrs. ”funny guy” -vaihde kotiin ja kysyä rohkeasti neuvoa myyjiltä. Antaa nuorukaisen ensin totutella hillittyyn ja arvokkaaseen solmioon, ennen kuin hankkii itse itselleen sopivimmat versiot. Solmion tulisi olla silkkiä ja väreistä helmenharmaa, tummansininen ja tummanpunainen ovat ne juhlavimmat. Jos täydennät setin taskuliinalla, sen tulisi olla kuosiltaan erilainen kuin solmion, mutta värimaailma saa olla sama. Myyjät tietävät nämä asiat parhaiten, sitä varten he siellä rekkien väleissä seilaavat.
Voit kysellä muilta juhlaan osallistuvilta, mitä lahjoja he ovat hankkineet tai hankkimassa. Ensinnäkin se auttaa, ettei päivänsankari saa montaa samanlaista lahjaa, toisekseen siten saa rakennettua hyviä toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. Kimppalahjaa kannataa harkita silloinkin, jos on kyse suuremmasta hankinnasta. Omissa lakkiasissani sain siskolta solmion pidikkeen ja veljeltä kalvosinnapit, enolta taas lautasryhmän, jonka mummu täydensi kahvikupeilla ja täti aterimilla. Kaikki nuo lahjat ovat edelleen seitsemän vuoden jälkeen käytössä.
Jos valmistuneelle koittaa pian lähtö omille teilleen, voi kaikki kodinhoidossa tarpeellinen ja osittain tarpeetonkin hyllyjen täyte olla hyvästä. Esimerkkeinä mieleen juolahtaa koriste-esineet, valokuvakehykset, monivuotiset huonekasvit tai vaikka lukulamppu. Jollei nuori arvosta ”turhaa krääsää”, harkinnan arvoisia vaihtoehtoja ovat myös kirjat ja erilaiset harrastusvälineet. Muusikolle nuottikotelo, taiteilijalle pensselit, fanille kaulahuivi, urheilijalle “beauty-box”. Tulevalle opiskelijalle kelvannee myös reppua aikuismaisempi laukku tai salkku.
Perinteisemmille koruostoksille lähtiessä täytyisi tietää ainakin se, käyttääkö valmistuva koruja ylipäätään. Kaula-, korva- ym. korut eivät paljon mieltä lämmitä kaapin ylimmällä hyllyllä. Tietysti tyyli vaihtuu nuorella kerran jos toisenkin vuosien varrella. Jos hänen tyylinsä on kuitenkin sinulle ja kaikille muille täysi arvoitus, lahjakortti parturille, hierontaan, elokuviin, vaate-, hajuste-, koru- tai huonekaluostoksille saattaa yllättää iloisesti. Kysele näistäkin lähipiiristä tai juhlan päätähdeltä.
Yksi rakkaimmista lakkiaislahjoistani on muuten vanhemmilta saatu hopeinen kaulakoru. Johtuu myös lahjan antajien kauniista ajatuksesta, joka syvässä yksinertaisuudessaan homman ydin on. Jos nuori on tervepäinen, on hän iloinen siitäkin, että kaikki kutsutut saapuvat paikalle.
Viimeisimmät kommentit