“Mikä on minun käsitykseni mukaan sopimatonta?”

”Vieraan ihmisen kasvojen koskettaminen.
Television jättäminen auki, kun tulee vieraita.
Punaviinilasin täyttäminen liian täyteen.
Omasta painosta puhuminenSe, että taskuliina on samaa kuosia kuin kravatti.Äimistely.
Lääketieteellisten neuvojen antaminen:
Ettekö tiedä, että noin runsas suolan käyttö ei ole terveellistä?
Puikkelehtiminen teatterikatsomon penkkirivien välissä selkä istujiin päin.
Istuminen ruokapöydässä ylävartalo paljaana.
Illallispöydässä vieraille ihmiselle esitetty kysymys:
Uskotteko Jumalaan?”

Asfa-Wossen Asserate

Asfa-Wossen Asserate on vallasta syrjäytetyn Etiopian keisariperheen jälkeläinen. Viimeiset 30 vuotta Saksassa asunut filosofian tohtori on kirjoittanut kulttiteoksen aseman saavuttaneen kirjan Sivistynyt käytös, (Manieren, 2003.) Suomentanut toimittaen Riitta Virkkunen. Helsingissä: Ajatus, 2005.

”… herran hyvät ominaisuudet tulevat esiin erityisen hyvin esiin siinä vaiheessa, kun rahakirstun pohja alkaa pilkottaa. Ajattelen tässä pommerilaista suurmaanomistajaa, joka oli joutunut Stalinin nälkäleirille ja pyyhki Stalinin syntymäpäivän kunniaksi annetulla ihrakimpaleella saappaansa, jotta hänen ei olisi tarvinnut kohdata välittömästi edessä ollutta loppuaan likaisissa kengissä…”

Sen sijaan, että Sivistynyt käytös olisi luettelo länsimaiselle ihmiselle soveltuvista käyttämiskoodeista, se tarjoaa avartavan lukukokemuksen länsimaisten käyttäytymistapojen evoluutiosta, taustoista ja ilmenemismuodoista. Kirjoittaja ilmaisee asioihin selvän ja välillä kriittisen mielipiteensä ja nostaa eläviä esimerkkejä omista rikkaista kokemuksistaan lukijoiden tarkasteltavaksi. Käteen 350-sivuinen kirja saattaa tuntua raskaalta tietopaketilta, mutta jo alkusanojen jälkeen suupielet kääntyvät hymyyn, eikä ajoittaiselta naurultakaan voi välttyä. Nerokkaasti lukijalle tarjottu sanoma antaa ennen kaikkea aiheita oman käyttäytymisen pohdinnalle, ei niinkään valmiita ratkaisuja.

”1) Suurin osa ihmisistä ei omista Vuittonin laukkua, koska ne ovat liian kalliita, koska niitä pidetään rumina, koska toisten ei kuvitella pitävän niitä erityisen kauniina tai koska ei ylipäänsä tiedetä, että sellaisia laukkuja on edes olemassa.

2) Huomattava ryhmä ihmisiä (oltaisiin kuitenkin heikoilla jäillä, jos heitä kokonaisuudessaan kutsuttaisiin pikkuporvareiksi) omistaa Vuittonin matkalaukun, koska he ovat varmoja siitä, että laukku on erottava tunnusmerkki, että sellainen laukku täytyy omistaa, että se vastaa Must de Cartieria ja niin edelleen.

3) Paljon rajatumpi ryhmä ihmisiä ei tarkoituksella omista Vuittonin matkalaukkua koska pitää niitä rumina ja idioottimaisina ja pitää lisäksi ryhmää 2 liian suurena ja vulgaarina ja ylipäänsä koko must-ajatusta aivan järjettömänä ja niin edelleen.

4) Jäljelle jää pikkiriikkinen ryhmä, tai paremminkin yksittäiset eristäytyneet yksilöt, jotka tietävät, kuinka suuri ryhmä 3 on ja kuinka helppoa on naljailla ryhmästä 2 pilkkaamalla Vuittonin matkalaukkuja niiden suuresta levinneisyydestä huolimatta, sekä sitä, että ryhmäläiset alentuvat siihen että dandyt saattavat arvioida heidät väärin, ja palaavat siksi takaisin matkalaukkuihin. Tämä johtuu joko siitä, että he käsittelevät laukkuja kuin sitaattia tai pastissia, tai siitä – mikä on vielä sankarillisempaa – että he torjuvat kokonaisuudessaan laukkujen käyttämiseen liittyvät raffinoituneet hienoudet ja ottavat kaupanpäällisiksi sen, että ryhmän 3 jäsenet mieltävät kuuluvan ryhmään 2.”