Rippipuku
Rippijuhla on nuorelle miehelle konkreettinen välietappi matkalla mieheksi. Niin ennen vanhaan kuin nykyäänkin se on tapaus, jolloin nuori mies saa ensimmäisen pukunsa. ”Sehän näyttää rippipuvulta” on vanha ilmaus, joka antaa ymmärtää, että puku on huomattavasti liian pieni tai (tosin harvemmin) liian suuri. Kansalaissodasta alkaneena pitkänä pula-aikana oli totaalista haaskausta ostaa rippilapselle sopiva puku. Yleensä otettiin kasvunvaraa muutama koko ylöspäin. Vanhoista valkokuvista on helppo tunnistaa varakkaiden tilallisten vesat: heidän kämmenensä yltävät ulos puvun hihansuista.
Rippipuku ei tänäkään päivänä ole korkoa kasvava investointi, ellei ripille pääsevä satu olemaan yli 20-vuotias. Vaateliikkeissä on hyvät valikoimat myös senttikokomitoituksella valmistettuja pukuja. Sopiva investointi nopeasti pieneksi jäävään pukuun on 100–200 euroa. Puvun hankintaa ei kannata jättää kesään, jolloin rippijuhlasesonki on vilkkaimmillaan ja sopivat koot saattavat olla vähissä. Puvulle saa mukavasti lisäkäyttöaikaa, kun vie sen seuraavana kesänä ompelijalle korjattavaksi vyötärön, lahkeiden ja hihojen osalta.
