Tie epäonnistumiseen
Palvelu
Yleistämättä voimme todeta, että suomalaiset herrainvaatetusliikkeet työllistävät laajan joukon henkilökuntaa, jolla on usein ja pahimmassa tapauksessa hyvin vaillinainen kompetenssi valita asiakkaalle juuri hänen käyttötarkoitukseensa soveltuva ja istuva puku. Pohjimmiltaan puvun hankinta perustuu aina asiakkaan kokemaan tarpeeseen, mutta jos myyjällä on puutteita tiedoissa ja taidoissa, johtaa se yleensä väärin argumentein valittuun kokonaisuuteen. Jos asiakas ei ole pukuliikkeessä tutulla pelikentällä, ei hän myöskään voi tietää todellisia tarpeitaan, ellei hänelle sitä opasteta tai kylmästi todettuna opeteta.
Voimme kertoa luottamuksella, että tavallisena arkipäivänä volyymiltaan suurissakaan vaateliikkeissä ei myydä useita pukukokonaisuuksia. Pieneen liikkeeseen sisään astuessasi saatat olla myyjälle päivän ainoa potentiaalinen saalis. Pukukauppakin on liiketoimintaa, joten on ymmärrettävää, että myyjän ”objektiiviselta” vaikuttava mielipide ei ole aina se lopullinen totuus asiasta. Myyjän silmissä isommatkin puutteet puvun istuvuudessa alkavat näyttää hyviltä, kun tarjolla on mahdollisesti päivän ainoa kauppa. Ammattitaitoisen myyjän oppii tunnistamaan nopeasti tekemällä pienen kierroksen eri vaatekauppojen välillä. Yksi varmimmista epäluottamuslauseista, jonka myyjä voi itsestään osoittaa on se kun hän tokaisee sovittamiseen ryhdyttäessä: ”Mitäs kokoa sä oikeen ootkaan?” Ammattitaitoinen myyjä tekee toiminnallaan ostoprosessista luonnostaan helppoa ja pystyy parin kysymyksen avulla arvioimaan asiakkaan preferenssit ja valitsemaan niihin soveltuvan mallin, kuosin ja koon. Tässä kohtaa itse asiassa sana myyjä voidaan sivuuttaa ja alkaa puhumaan asiantuntijasta.
Pienempien vaateliikkeiden ja ketjujen kannattavuutta kuvaava käyttökate ei välttämättä ole erityisen suuri, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö yksittäisen vaatteen kohdalla kate olisi kohdallaan. Kuten jo todettua, Suomen mittakaavassa vaatetusliikkeiden kassoille ei jonoja muodostu ja kilpailun ollessa muutenkin kovaa, on jokainen asiakas liikkeelle tärkeä. Kannustamme tämän johdosta kaikkia puvun ostajia tinkimään ostoksestaan. Suurissa ketjuissa ja tavarataloissa on kuitenkin turha vaivautua. Hyvän palvelun taloissa on tosin syytä arvostaa hyvää palvelua ja palvelu maksaa aina. Hyvin palveleva myyjä säästä sinulta paljon vaivaa, aikaa ja hikeä, työskennellessään hikikarpalot otsalla juuri sinua varten.
Ne naiset...
Tätä ei kannata kertoa kaikille, mutta kolmas keskeinen tekijä, joka saattaa johtaa huonoon lopputulokseen, ovat naiset. Kyseessä on totaalinen yleistys, mutta monta kertaa olemme saaneet olla todistamassa, kuinka miehellä on istuva puku päällään ja jota hän kaiken lisäksi kehuu mukavaksi päällään. Naisen mielestä puku on kuitenkin kertakaikkisen liian pientä kokoa. Välihuomautus! Älä muutenkaan koskaan aliarvioi omia tuntemuksiasi siitä, miltä puku päälläsi vaikuttaa. Puvun tulee tuntua mukavan istuvalta, ei liian väljältä, ei liian tiukalta. 90-luvun puolesta välistä aina 2000-luvun alkuun suosituin pukumalli oli kolmenappinen puku, jonka housumalliin kuuluivat vekit ja lahkeensuita komistivat upslaakit. Malli korosti miehen maskuliinisia ominaisuuksia ja oli väljyydeltään lähes vastakohta tämän päivän istuville pukumalleille.
Se miksi naiset ovat torpedoimassa usein meidän miesten pukuostoksia, saattaa johtua siitä seikasta, että he tottuivat näkemään miehensä väljissä ja kookkaissa puvuissa. Moni nainen on kokenut kulttuurishokin tultuaan miehensä makutuomariksi vaatekauppaan muutaman vuoden tauon jälkeen, kun huomaa että housun lahkeen väljyydestä on hävinnyt lähes parikymmentä senttiä.
