Solmio
Solmion historia
Solmion eli kravatin historia juontaa juurensa kaulaliinoista, joita muun muassa roomalaiset ja kiinalaiset käyttivät kaulaa suojatakseen. Varsinaisesti solmion historia alkaa siitä, kun liinaa ensimmäisen kerran käytettiin ulkonäöllisistä syistä. Ensimmäiset nykyisen kaltaiset solmiot tavattiin Ranskan kuninkaan palkkasoturiarmeijassa 1600-luvulla, kun kroatialaiset soturit käyttivät niitä keskinäisenä tunnistautumiskeinona. Kroatia-sanasta taipui käyttöömme myös sana kravatti. Nykymuotoisen solmiostandardin asettajana voidaan pitää lontoolaissyntyistä Beau Brummelia, joka loi muutenkin modernin, maskuliinisemman klassisen miesten pukeutumistyylin. Täysin nykyisen kaltaisen muotonsa kravatti sai vuonna 1925, kun amerikkalainen Jesse Langsdorf ymmärsi leikata silkkikankaan 45 asteen kulmassa kudokseen nähden. Langsdorfin malli oli myös aiempia solmioita pidempi.
Vielä 1920- ja 30-luvuilla ei eriväristen silkkien valikoima ollut turhan suuri, joten huomio keskittyi solmion solmun solmimiseen. Tällöin syntyi mm. Windsorin solmu, joka sai nimensä Windsorin herttuan mukaan. Jo aiemmin 1900-luvu alussa Edward VII oli esitellyt maailmalle four-in-hand-solmun, joka on vielä tänä päivänäkin suosituin vaihtoehto. Four-in-hand-solmu tunnetaan kansan keskuudessa paremmin nimellä englantilainen solmu. Solmio voidaan solmia lukuisilla tavoilla, eikä ”uudenkaan” solmun keksiminen ole mahdotonta. Jokainen voi itse valita haluamansa solmutyypin.
Solmiotyypit
Solmioita on useaa leveyttä, joiden karkea jako menee 9,5-senttisestä 7-senttisen kautta 4–5-senttiseen. Solmion valinnassa tulee kiinnittää huomiota puvuntakin kauluksen leveyteen sekä paidankauluksen kokoon. Leveämmästä solmiosta luonnollisesti tulee leveämpi solmu. Joku räätäli on joskus todennut, että isompi solmu on aina seksikkäämpi – tiedä häntä. Pienikauluksiseen paitaan eivät kookkaat solmut yksinkertaisesti sovi. Jos takin käänteet ovat kapeat, tulisi myös solmion olla hieman kapeampi.
Solmion väreistä helmenharmaa on kaikista juhlavin käytettynä valkoisen paidan kanssa. Se sopii esimerkiksi sulhaselle, joka haluaa pukeutua häissään tummaan pukuun. Helmenharmaata solmiota voidaan käyttää myös saketin kanssa, ja tämä onkin plastronia parempi vaihtoehto. Mustaa solmiota tulisi käyttää ensisijaisesti hautajaisissa, ja niissä sitä nimenomaan sitten tuleekin käyttää. Hautajaisissa valitettavasti näkee mitä häkellyttävimpiä valintoja, mutta ainut oikea vaihtoehto on musta solmio. Onhan kyseessä tilaisuus, jossa kunnioitetaan vainajan muistoa.
Muistuttamisen arvoista on, että solmiota käytettäessä tulee ylimmän napin olla kiinni napitettuna. Repsottava kaulus ja löystynyt solmion solmu eivät ole eduksi kenellekään. Vedä ja pidä solmu niin, että se todella alkaa paidankauluksesta.
Solmion käyttö
Taannoin toimittaja haastatteli Diili-ohjelmasta julkisuuteen noussutta Jethro Rostedtia ja huomautti tälle liian pitkältä vaikuttavasta solmiosta. Rostedt tokaisi toimittajalle vastaukseksi tähän tyyliin: ”Kaikille vaan tiedoksi, että solmion tulee ylettyä kaksi senttiä vyön alapuolelle.” Varmaan näin onkin, jos tarkoituksella haluaa herättää keskustelua viereisissä pöydissä. Solmio on oikean mittainen, kun sen kärki ylettyy vyönsoljen keskiosaan.
Tilanteen salliessa on täysin sallittua olla käyttämättä solmiota. Silloin tulee peilistä varmistaa, ettei paita–takki-yhdistelmä näytä siltä, että solmio on unohtunut kotiin. Muista avata pari paidan ylänappia, ellet ole todella tietoinen tyylistäsi tai ellet halua näyttää omituiselta. Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner on oiva esimerkki julkisuuden henkilöstä, joka esiintyy ilman solmiota. Ehkei urheilugaala kuitenkaan ole oikea paikka edistää omaa brändiään.
Käytön jälkeen solmion solmu avataan ja solmio keritään rullalle käden ympärille siten, että solmion leveä pää tulee päällimmäiseksi. Tämä on paras tapa säilyttää silkkisolmio rypyttömänä. Jos solmio on jo rypyssä löydyttyään esimerkiksi povitaskusta edellisten juhlien jäljiltä, tulee tehdä sama kerimistoimenpide ja jättää solmio lepäämään. Älä koskaan silitä solmiota, koska silloin sen reunataitoksen pyöreys katoaa ja solmio on pilalla.
Solmion yhdistämisessä paitaan käyttäjä voi ilmentää omaa tyyliään. Yhdistämiseen liittyy useita itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi jos työskentelet lakiasiaintoimistossa tai pankkisektorilla, niin vaaleanpunainen paita ja fuksianpunainen solmio eivät välttämättä ole paras yhdistelmä. Solmiokaupassa asiakas ehkä turhankin usein luottaa myyjän ehdotuksiin. Jos kyseessä ei ole vuosien luottomyyjäsuhde, niin suosittelemme yhdistelmien valinnassa täysin oman maun hyödyntämistä. Solmiota paitaan valittaessa joutuu usein miettimään, voiko esimerkiksi tällaisen kuvion ja tuollaisen raidan yhdistää keskenään. Asia on tietysti tapauskohtainen, mutta pääsääntöisesti ei ole mitään estettä yhdistää esimerkiksi ruudullinen paita ja raidoitettu solmio. Kokonaisuus ratkaisee.
